16 vuotta
homekoira-
tutkimuksia!

Artikkelit

Kosteusvauriot ja home

Kosteusvaurioituneiden talojen asukkailla on todettu oireina mm.

  • toistuvat flunssat
  • nenän tukkoisuus, nuha
  • poskiontelontulehdukset
  • äänen käheys
  • hengitystievaikeudet
  • silmien ärsytys
  • kuiva tai limainen yskä
  • kuumeilu

Ikävin kosteusvaurioihin liittyvä terveyshaitta on allergiasairaudet esim. allerginen nuha ja astma.

Kosteusvaurion syitä:

  • rakennuskosteus (rakennustyön yhteydessä tuleva kosteus)
  • maaperän kosteus (huono tai toimimaton salaojitus, sokkelin tai maanpaineseinien huono kosteuseristys)
  • sisäpuolinen kosteus (pesutilat/ pinnotteiden saumavuodot ja rakennuslevyjen puutteelliset kosteuseristykset, kylmien pintojen kondenssivedet, riittämätön ilmanvaihto, putkivuodot)
  • ulkopuolinen kosteus (sadevedet/ vesikatteen, vesipeltien ja räystäiden kunto, pintavedet/perustusten liian matala korko ja puutteellinen kosteuseristys)

Kosteuvaurioiden tunnusmerkkejä ovat:

  • näkyvä home
  • kosteusläikkiä sisäpinnoitteissa, tapetti irtoaa tai muuttaa väriään, sisäpinnoitemaali irtoaa
  • pesutilojen pinnoitteet irtoavat, seinät pullistelevat
  • parketti tummuu paikoitellen, muovimatto irtoaa
  • tunkkainen haju (vrt. kellari, homeinen hillopurkki) - haju saattaa tuntua vain tietyssä kohdassa, se voi myös välillä loppua kokonaan ja ilmaantua myöhemmin uudelleen
  • sokkelin maali irtoaa paikoitellen, tiiliverhoilussa vaalea peite vielä kesälläkin
  • mm. pöly- ja kirjatäiden runsas esiintyminen
  • asukkaiden oireet vähenevät tai loppuvat kokonaan muualla ollessa
  • vesi häviää lämmitysverkosta
  • vesimittarin osoitin pyörii vaikka kulutusta ei ole

Kaikki materiaalit voivat homehtua jos vain kosteutta on riittävästi.

Rakennusten kuntokartoitus on syytä tehdä/ teettää asiantuntijalla. Kartoitus kannattaa tehdä varsinkin taloa ostettaessa; tällöin voi välttyä monilta ikäviltä yllätyksiltä.

Lähde: http://ympos.iisalmi.fi

Miltä Homekoira Teamin koirat näyttävät?

Homekoiran pääasiallinen tarkoitus on paikallistaa rakenteissa piilevät, aktiivisessa tilassa olevat, ihmisen terveydelle vaaralliset home-/sädesienikasvustot. Aktiivisessa tilassa olevalla homeella tarkoitamme kasvustoa, joka päästää ilmaan vaarallisia toksiineja.

Koiran ilmoittamat paikat perustuvat koiran tutkimushetkellä vainuamiin, ihmiselle vaarallisten, homeiden / sädesienen ilmaan vapauttamiin toksiineihin. Koirat ilmoittavat haukkumalla ja raapimalla sen paikan, mistä toksiinit tulevat huoneilmaan. Koirat eivät pysty ilmoittamaan homeen tarkkaa alkuperää, ei sen laajuutta eikä vakavuutta. Suosittelemmekin aina vaurion tarkempaa selvittämistä varten otettavan yhteyttä kosteus- ja homevaurioita korjaaviin ammattilaisiin.

kuva15

Homeista yksinkertaistettuna:

Rakenteissa kosteusvaurioiden seurauksena syntyneet homekasvustot ovat osittain saman sukuisia homeita, mitä esiintyy ulkona luonnossakin. Ulkona ne elävät niille ominaisilla kasvualustoilla, oikeassa kosteudessa ja lämpötilassa sekä löytävät helposti lisäravintoa vanhan ehtyessä. Luonnossa homeet eivät joudu 'taistelemaan' ravinnosta rajallisista elinolosuhteista.

Rakenteissa homekasvusto alkaa itämään kosteusvaurion seurauksena. Kasvaakseen kasvusto tarvitsee hyvän kasvualustan ja tarpeeksi kosteutta ja sopivan lämpötilan. Kun kasvustolta alkaa rajallisissa olosuhteissa ravinto, kosteus tai lämpö vähenemään, se alkaa kilpailemaan elintilasta. Kilpailu tapahtuu levittäytymisellä lähiympäristöön itiöiden ja vaarallisten toksiinien avulla. Itiöillä leviämisen saattaa laukaista myös kasvuston häiritseminen tai sen rikkoutuminen.

Ihmiselle terveyshaitan aiheuttavat pääasiassa homeiden itiöissä olevat toksiinit. Toksiinit ovat kiinni itse itiössä ja niiden tehtävänä on auttaa itiötä saamaan 'laskeutumispaikasta' elinkelpoinen. Kun itiö laskeutuu uudelle kasvualustalle, toksiini rikkoo kasvualustan pintaa, jolloin itiön on helpompi itää siihen.

Usein kasvuston paikallistaminen on hankalaa, koska se ei läheskään aina näy rakenteiden ulkopuolelle. Tiettyjen sukujen kasvustot saattavat olla aktiivisessa tilassa normaalissa huoneilman kosteudessa. Homeiden aktiivisuuteen ja aggressiivisuuteen levitä itiöillä vaikuttaa kasvualustan materiaali, kosteus ja lämpötila erilailla. Lisäksi kaikki homesuvut reagoivat erilailla elinolosuhteiden muutoksiin, selvää kaava niiden toiminnasta ei ole.

Homekasvuston paikallistamista hankaloittaa vähäisten kasvustojen rihmastojen näkymättömyys. Täysin kuivasta, puhtaannäköisestä materiaalista, voi laboratoriossa löytyä homekasvustoa. Kun saastuneesta materiaalista idätetään laboratoriossa homeviljelmä, se aktivoituu aina. Sitä, onko näytteessä ollut aktiivisessa vai lepotilassa ollutta kasvustoa, ei tiedetä, ellei näytteenottokohdasta ole otettu myös kattavia ilma-/teippinäytteitä, tai käytetty homekoiraa tutkimassa ko. kohta. Homekoira näyttää vain toksiineja levittävät homeet, lepotilassa olevaa hometta niille ei ole koulutettu.

Lähteenä homeista ollut Tiede-lehden numero 7/03 'Hometalossa riehuvat mikrobijengit'. Koiriemme toiminnasta voi tiedustella myös Lempäälän terveystarkastaja Matti Hiissalta.

Leksa, Vani ja Dee haistavat homeen

Uusi Rovaniemi -lehdessä 02/04 julkaistu artikkeli

Leena Talvensaari

Englanninspringerspanieleilla Leksalla, Vanilla ja Deellä on tarkka ja lahjomaton vainu. Ne on usein kutsuttu apuun silloin, kun rakennuksessa epäillään olevan hometta, mutta homevauriota ei osata paikallistaa. Homekoira haistaa homeen ja osoittaa yleensä myös sen sijainnin. Iloisille luppakorville homeen etsiminen käy leikistä, mutta koirien omistajille harrastus on muuttunut työksi. Vesilahdella Tampereen lähellä asuvat Taina ja Jouni Lamminmäki pyörittävät Suomen ainoaa homekoirayritystä, Homekoira Teamia. Yritys on vasta parin vuoden ikäinen, mutta koiria pariskunta on harrastanut pienen ikänsä. Homekoirien koulutuksen Lamminmäet aloittivat viitisen vuotta sitten. Lamminmäet miettivät, mikseivät englanninspringerspanielit eli enkut voisi haistaa myös hometta, kun viranomaiset käyttävät niitä jopa pommikoirina. "Enkut ovat hyviä metsästyskoiria, sillä niillä on tarkka nenä ja sitkeyttä etsiä kohdetta. Nämä ominaisuudet ovat olennaisia myös homeen etsimisessä", Jouni Lamminmäki selittää. Aluksi Lamminmäet kouluttivat koiriaan lahottajasienellä, mutta pian myös heidän kotikuntansa Lempäälän terveystarkastaja alkoi uskoa asiaan. Hän ryhtyi toimittamaan Lamminmäille homeita, joita asunnoista yleisimmin löytyy ja jotka ovat ihmisille vaarallisia. Koirien oppimista Lamminmäet testasivat kohteissa, joista hometta oli jo löytynyt.

Koirien koulutus on vaativaa ja pitkäjänteistä työtä, mutta se on tuottanut tulosta. Homekoiratiimillä on nyt takanaan noin 350 keikkaa, ja koirat ovat osoittautuneet erittäin luotettaviksi. Hometta on aina löytynyt niistä kohteista, jotka koirat ovat merkanneet. Toisaalta jos koirat eivät ole löytäneet rakennuksesta hometta, ei sitä tiettävästi ole löytynyt myöhemminkään. Oikein koulutetut koirat ovat työssään lahjomattomia. "Koira saa aina kiitoksen, löysipä se hometta tai ei. Sen takia koiran ei tarvitse bluffata vain ollakseen mieliksi", Taina Lamminmäki sanoo. Homekoira haistaa homeen huoneilmasta. Kun koira viedään suljettuun tilaan, se ottaa vainua ilmasta ja tietää jo ensimmäisen kierroksen jälkeen, onko tilassa hometta vai ei. Jos hometta on, koira pyrkii maavainulla paikallistamaan sen mahdollisimman tarkasti. Taina ja Jouni Lamminmäki pitävät tärkeänä, että myös asiakkaat näkevät, milloin koira tekee löydöksen. Sen vuoksi Lamminmäkien koirat "merkkaavat" löydöksensä haukkumalla ja raapimalla. "Jokaisella keikalla on mukana vähintään kaksi koiraa. Kun yksi koira tekee löydöksen, se varmennetaan aina toisella koiralla."

Homekoirien apua on käytetty kodeissa, työpaikoilla ja julkisissa tiloissa. Yleisin lähtökohta työkeikalle on se, että asukkaiden tai työntekijöiden epämääräinen oirehtiminen on aiheuttanut home-epäilyjä. Home on ehkä jo todettukin sisäilmanäyttein, mutta sitä ei ole osattu paikallistaa. "Koira pystyy paikallistamaan homeen ilman purkutöitä, mikä tietysti säästää rahaa. Toisaalta home piileskelee joskus niin omituisissa paikoissa, ettei ihminen niistä arvaisikaan etsiä", Jouni Lamminmäki kertoo. Homekoiria käytetään myös kuntotarkastuksien yhteydessä ja kiinteistökaupoissa, kun rakennuksen homeettomuus halutaan varmistaa. Samoin koirat voivat tutkia kosteusvaurion laajuutta, kun sellainen on jo löytynyt. Koiria on käytetty myös "jälkitarkastajina", kun kosteusvaurioremontti on tehty. Jouni ja Taina Lamminmäki korostavat, että heidän tiiminsä työ loppuu homevaurioiden paikallistamiseen. Koira tai sen omistajatkaan eivät pysty kertomaan homevaurion syytä tai sen vakavuutta. Koirien merkkauksen jälkeen asiakkaiden on syytä ottaa yhteyttä kosteus- ja homevaurioita hoitaviin ammattilaisiin. Usein kuntotarkastaja saattaakin olla mukana jo siinä tilanteessa, kun koirat tekevät työtään.

Lamminmäet koirineen ovat tehneet töitä eri puolilla Suomea. Homeongelmien kanssa painiskelevat ovat löytäneet yrityksen internetistä tai kuulleet siitä tuttaviltaan. Nykyään yhä useampi asiakas kääntyy Lamminmäkien puoleen kunnallisen terveystarkastajan vinkistä. Rovaniemelläkin homekoiratiimi on käynyt neljä kertaa neljässä eri kohteessa. Lamminmäiltä on kuitenkin turha udella, mitä kohteet ovat olleet. Heillä on vaitiolovelvollisuus eivätkä he kerro asiakkaidensa tietoja eteenpäin. Lamminmäkien kenneliin kuuluu nykyään neljä homekoiraa. Heidän vanhin homekoiransa Kata viettää jo mukavia eläkepäiviä kotona, kun taas sen jälkikasvu työskentelee innokkaasti. Ykköskoiran vastuuta kantaa Katan poika Leksa. Sen rinnalla työskentelevät Vani ja Tipi. Tiimin nuorimmainen on Dee, oppipoika, jonka koulutus on vielä kesken.

Homekoira Teamin nettisivut löytyvät osoitteesta www.homekoira.com.

Koiran tarkka kuono haistaa pintaa syvemmältä

Turun Sanomat Extrassa julkaistu artikkeli 22.1.2005

Leksa etsii homeita leikin varjolla

Paula Hätönen

Ruskean ja valkoisen kirjava Leksa juoksentelee ympäriinsä huoneistossa luppakorvat lepattaen ja kuono innokkaasti koholla. Se nuuhkii lattiaa, tutkii nurkkia, välillä se nostaa taas kirsun ylöspäin kuin tutkien hajusuuntia. Se käy keittiössä, wc-tiloissa, saunassa ja pesuhuoneessa.

Vaikka normaalissa asuinhuoneistossa on tuhansia erilaisia hajuja, sen herkkä kuono etsii niiden joukosta aivan tiettyä hajua. Leksa on koulutettu etsimään homeita.

Raapiminen ja innostunut haukku ilmaisevat emännälle, että täällä sitä nyt on.

- Se on Leksalle leikkiä ja nyt se kertoo, että on löytänyt aarteensa, Taina Lamminmäki tulkkaa koiran käytöstä.

Viisivuotias englanninspringerspanieli Leksa työskentelee Taina ja JouniLamminmäen Homekoira Team Oy:ssä.

Leksan lisäksi samanrotuiset Vani ja Tipi muodostavat tällä hetkellä yrityksen etsintäpartion ykkösketjun. Kotona Vesilahdella on vielä yksi lisää, Dee, joka on nyt vapaavuorossa. Lamminmäkien ensimmäinen homekoira, kymmenvuotias Kata, viettää jo ansaittuja eläkepäiviä mutta sekin heittää vielä keikan silloin tällöin vanhojen vaistojen verestämiseksi.

- Englanninspringerspanieli on oikein sopiva tähän työhön, sillä se on hyvä metsästyskoira ja sitkeä jäljittäjä, Jouni Lamminmäki kehuu.

Se tietää jo eka nuuhkaisusta

Hometutkimus alkaa kuin mikä tahansa työbriifaus. Leksa istuu tai seisoo emäntänsä edessä ja odottaa komentoa.

Hae paha, missä paha, etsi!, kuuluu käsky ja koira pyrähtää liikkeelle.

Päällepäin rakennuksen pinnat voivat olla aivan siistejä ja puhtoisia, silti homepesäke voi lymyillä piilossa sen rakenteissa, putkistoissa tai maalin, tapetin tai kaakelien takana.

- Homekoira haistaa homeen huoneilmasta. Se tietää jo heti ensimmäisen ilmavainuisen kierroksen jälkeen, onko tilassa jossain hometta vai ei, Taina selittää.

- Me käytämme yksityistiloissa aina kahta koiraa. Ensimmäinen koira etsii ja jos se tekee löydöksen, toinen varmistaa eli tekee saman työn uudelleen. Koira ilmaisee löydöksensä omalla tavallaan. Jokaisella niistä on yksilöllinen tapansa näyttää, että täällä se aarre nyt on. Olemme oppineet lukemaan koiriemme käyttäytymistä etsittävässä kohteessa, hän jatkaa.

Leksa esimerkiksi haukkuu, raapii kohdetta ja kääntyy emäntäänsä päin. Se haukkuu ja hyppää kohti ikään kuin sanoen, että etkös nyt jo huomaa, tuolla se on.

Takana on vuosien määrätietoinen koulutus

Homeen nuuskimisessa kyse on pohjimmiltaan koiran tarkan vainun hyväksikäyttämisestä. Koiran hajuaisti on noin 800 000 kertaa tarkempi kuin ihmisen. Koiria koulutetaan leikin varjolla. Etsiminen on niille hauskaa leikkiä ja löydös on sen lelu. Koira suorastaan riemastuu, kun se löytää etsimänsä. Palkinnoksi se saa namupalan ja kiitokset

Taina ja Jouni Lamminmäki perustivat yrityksensä vuonna 2002, mutta jo sitä ennen heidän ensimmäisen koiransa Katan kanssa oli käyty läpi 3,5-vuotinen koulutus. Yritys on heidän tietämänsä mukaan ainoa Suomessa.

Metsästystä harrastava sekä metsästyskoiratuomarina toimiva Jouni kertoi heidän lähteneen liikkeelle aluksi vain harrastusmielessä.

- Ajattelin, että hyvää metsästys- ja jäljityskoiraa voisi ehkä käyttää johonkin muuhunkin tarkoitukseen. Ja että voisivathan koirat vaikka itsekin tienata jonkun leipäpalasen, kertoo hän.

Aluksi opeteltiin tunnistamaan lahottajasieniä, sitten mukaan kokeiluun tuli oman Lempäälän kunnan terveystarkastaja.

- Hän innostui asiasta ja toimitti meille erilaisista kohteista löydettyjä homenäytteitä koulutustarkoitukseen. Nyt käytämme koulutuksessa pariakymmentä erilaista homelajia ja sädesieniä. Kävimme myös ensin kunnassa näyttämässä taitojamme. Käytiin läpi paikkoja, joissa oli jo todettu hometta ja otettu näytteet. Testasimme niissä koiran taitoja. Kun löydökset täsmäsivät jo todettujen kanssa, uskalsimme lähteä liikkeelle ammattimaisesti, Jouni kertoo yrityksen alkuvaiheista.

- Koulutuksessa vaikeus on opettaa ja totuttaa koira erilaisiin ympäristöihin ja hakemaan niissä tiettyä hajua. Tila saattaa olla bensiinille haiseva autotalli, navetta tai joku muu paikka, jossa saattaa olla koiraa kiinnostavia tai sekoittavia hajuja. Koiran pitää oppia haistamaan myös erilaisista materiaaleista, koska home saattaa kasvaa missä tahansa, Lamminmäki selostaa.

Hän sanoo saaneensa lisäuskoa koiran kykyihin tämänkaltaiseen työhön eräältä malminetsijältä, joka oli kouluttanut koiria etsimään malmeja.

- Jos koira haistaa malmin jopa viidentoista metrin syvyydestä, niin mihin muuhun se kykeneekään, Jouni aprikoi.

Homekoiraksi ei synnytä, siihen tarvitaan ihmistä avuksi. Koira haistaa tiettyjä kohteita pitkällisen ja johdonmukaisen koulutuksen seurauksena. Sillä on luontaiset edellytykset haistaa, mutta sen kohdentamiseen tarvitaan määrätietoista ja koiran luonteen ymmärtävää kouluttajaa.

Lamminmäillä on kaikkiaan kuusi koiraa, joista homekoirina työskentelee neljä, vanhin kymmenvuotias Kata on "eläkkeellä" ja kuudes on suomenajokoira. Se haistelee vain jäniksen jälkiä isännän kanssa metsässä.

Tien päällä viikoittain

Homekoiratiimin työkenttä on koko Suomi. Pitkät välimatkat sanelevat työrytmin.

- Keräämme yleensä joltakin seudulta useamman keikan. Sitten tiimi lähtee liikkeelle. Tien päällä ollaan lähes viikoittain. Etsiminen on koiralle kuitenkin fyysisesti niin rasittavaa, ettei sitä voi käyttää kuin noin kolmessa kohteessa päivässä. Koiran pitää antaa levätä välillä, Taina selostaa työmuotoja.

- Yleensä meidät kutsutaan paikalle siinä vaiheessa, kun kiinteistössä on jo ilmennyt jotain ongelmia kuten asukkailla on ollut yskää, nuhaa, silmien ärsytysoireita tai hengenahdistusta. Monessa tapauksessa esimerkiksi kiinteistökaupoissa olisi parempi, jos kohde tutkittaisiin jo ennen kuin kaupat on lyöty lukkoon, Jouni huomauttaa.

Koirien löydöstulokset ovat yleensä olleet sataprosenttisia.

Jos koira löytää hometta, samasta paikasta löytyy usein myös useampaa eri lajia. Ja hometta voi löytyä mitä ihmeellisimmistä paikoista ja materiaaleista.

Tiimi tutkii yksityisiä koteja, toimistoja, kouluja ja muita julkisia tiloja. Jos tilassa epäillään olevan hometta, mutta sitä ei ole pystytty paikallistamaan, koiratutkimus osoittaa, mistä kohdasta hometta kannattaa ryhtyä etsimään. Sillä voidaan säästää paljon aikaa, vaivaa ja ennen kaikkea rahaa, kun rakenteita ei tarvitse repiä summamutikassa homepesäkettä etsittäessä.

- Kun jokin löydös on tehty, meidän tehtävämme päättyy. Sen jälkeen homma jää muiden ammatti-ihmisten haltuun. Asianomaisen kannattaa sen jälkeen ottaa yhteys kunnan terveystarkastajaan ja/tai home- ja kosteusvahinkoalan ammattilaisiin. He tietävät, miten siitä kannattaa jatkaa. Me emme suosittele ketään yksityistä toimijaa. Me näytämme vain taidoillamme kohteen, Jouni vakuuttaa.

- Firma on toiminut nyt kolme vuotta ja yhtään negatiivista palauteta emme ole saaneet. Pyydämme yleensä toimittamaan meillekin tiedot myöhemmistä laboratoriotutkimuksista. Yksityiset ihmiset lähettävät mielellään tulokset jatkotutkimuksista. Olemme saaneet hyvää palautetta, sillä jokaisesta raapaisusta on löytynyt tuotos, Taina Lamminmäki toteaa tyytyväisenä koiriensa taitoihin.

Kuvat TS/Jari Laurikko

Haista home, Leksa

TM Rakennusmaailma -lehdessä 3/06 julkaistu artikkeli

Homekoira Leksan kuono on miljoona kertaa tarkempi kuin ihmisnenä

Juho Huttula

Espoolainen pientalo näyttää ulospäin hyväkuntoiselta. Kunnon räystäät, kunnon sokkeli ja sijainti ympäristöään hieman korkeammalla. Kivitalo on rakennettu allergiaperheelle: lämmöneristeenä polystyreeni, kivilattia, lämmönjakotapana vesikiertoinen lattialämmitys, koneellinen ilmanvaihto lämmöntalteenottoineen, keskuspölynimuri, sisustuksessa puuta ja nahkaa, vain vähän tekstiilejä. Tasoitteet ja maalit M1-luokkaa.

Silti jotakin on jo pitkään tuntunut olevan vialla. Perhe on asunut talossaan kohta kahdeksan vuotta, ja sinä aikana sekä äidissä että tyttäressä on puhjennut astma. Pitkittyneet flunssat on pantu allergian piikkiin, samaten myös pojan usein toistuneet köhät. Isäntäkin on huomannut, että aamuisin on joutunut rykimään yhä enemmän, ja toisinaan lenkille lähtiessä keuhkoissa on tuntunut jonkinlaista epämääräistä poltetta. Hän kertoo epäilyksien heränneen ensi kertaa, kun siivouspalvelusta tilattu siivoaja kertoi saaneensa ”valtavan allergiakohtauksen” siivousta seuranneena päivänä.

Kysyttiin kaupungin terveystarkastuksesta. Yhteydenotto hävisi jonnekin kaupungin byrokratiaan, mutta vuoden kuluttua saatiin terveystarkastaja käymään. Hänen arvelunsa oli oman aistihavaintonsa perusteella, että jotakin ongelmaa on, mutta tuskin homeesta olisi kysymys. Päätettiin tutkituttaa pölynäytteet ensin, ja tuloksesta riippuen seuraavaksi mitata haihtuvat orgaaniset yhdisteet. Josko siis esimerkiksi tasoitteista haihtuisi ammoniakkia tai muita yhdisteitä, jotka olisivat oireiden syynä. Pölynäytteistä ei löytynyt mitään.

”Minusta tuntui mahdottomalta, että VOC-mittauksilla voisi löytyä oireidemme syy, kun koko talossa ei ole sellaisia materiaaleja, jotka voisivat olla päästölähteitä. Mittaukset olisivat lisäksi kestäneet monta kuukautta. Olin lukenut netin keskustelupalstoilta hyviä kokemuksia homekoirista, ja ajattelin että saataisiinpa varmuudella ainakin homeet suljetuksi pois. Sen vuoksi otin yhteyttä Homekoira Teamiin”, isäntä kertoo.

Leksa löytää hometta

Jouni ja Taina Lamminmäki tulevat sisään katsomaan että talossa on tuuletettu etukäteen annettujen ohjeiden mukaan - iv-kone pois päältä ja vähintään 15 minuuttia läpivetotuuletusta niin että koko talon ilma vaihtuu. Heidän kokenein koiransa Leksa tuodaan sisään. Ensin sen annetaan käydä tervehtimässä talon isäntää ja isäntää. Sitten Taina päästää sen tekemään vapaan kierroksen. Leksa siis ”katsoo paikat” ja nuuskii talon omien koirien jäljet ennen kuin ryhdytään varsinaisiin töihin.

Etsiminen alkaa. Leksa istutetaan eteiseen, Taina nostaa sormen pystyyn ja pyytää koiraa keskittymään. Sitten hän kuiskaa hiljaa ”Onko paha täällä?” ja koira lähtee liikenteeseen. Se kiertää olohuoneen, työhuoneen, keittiön, makuuhuoneet, eteisen, kodinhoitohuoneen ja pesutilat. Eikä aikomustakaan jäädä nuuskimaan pidemmäksi aikaa; esimerkiksi perheen tyttären huoneessa Leksa käy vain kääntymässä ja palaa sieltä saman tien ikään kuin sanoen ”täällä ei ole sitten yhtään mitään”. Siis ei mitään.

Jyrkkä kanaporras johtaa käyttöullakolle, joka on lämmintä tilaa. Sinnekin mennään. Leksan on vähän vaikea kiivetä, kun portaan tausta on avoin - jos se olisi kiinni, koira menisi ullakolle vilauksessa, sanoo Jouni - mutta Tainan avustuksella nousu onnistuu. Eipä aikaakaan, kun ullakolta alkaa kuulua ininää. ”Nyt taisi jotakin löytyä”, Jouni arvelee. Taina tulee kuitenkin sanomaan, että Leksa kaipaa Jounia paikalle. Kipuamme talon omistajan kanssa ullakolle, ja sitten Leksa alkaa merkata. Merkkaus tapahtuu reilulla haukkumisella kuono pystyssä.

Jouni pyytää koiraa näyttämään tarkemmin, ja se kulkee merkaten vintin ikkunaseinän viertä kolmen - neljän metrin matkalta. ”Ylämerkkaus”, Jouni ja Taina toteavat. Se tarkoittaa, että jostakin seinärakenteesta, mahdollisesti yläpohjastakin voi löytyä homevaurio. Kipsilevyseinässä ei näy mitään erityistä, eikä ihmisnenä tunnista hajuja. Nurkasta ja ullakkoa jakavan hyllykön kohdalta Leksa merkkaa myös seinän alaosan. Yksi vintin pienistä ikkunoista hikoilee väliin - olisiko kondensiovettä valunut rakenteisiin? Vai vuotaako katto?

Pummeja ei ole tullut

”Koira ei pysty kertomaan, kuinka laajasta vauriosta on kysymys. Mutta kun koirien merkkauksesta on otettu materiaalinäytteitä, on aina löytynyt hometta. Olemme tehneet neljän vuoden aikana varmaankin 700 keikkaa viiden neliön pesuhuoneesta 3500 neliön liikelaitokseen. Määrä on suunnilleen tuplaantunut joka vuosi”, Jouni sanoo. Mukaan mahtuu kyllä niitäkin kohteita, jotka ovat puhtaita - epäilyksistä huolimatta.

Kysyntä kasvaa sitä mukaa kuin tieto palvelusta leviää. Tiimin kalenterista löytyy aika huomattavasti nopeammin kuin mitä olisi tilaa, jos perheestä esimerkiksi lapsi on jouduttu viemään sairaalaan hengitysvaikeuksien takia.

Homekoira team kutsutaan yleisimmin apuun, kun talossa on havaittu hajuhaitta tai terveysongelma. Tyypillisesti on asuttu pari kuukautta uudessa asunnossa ja sitten joku alkaa oireilla, tulee esimerkiksi hengitysvaikeuksia.

”Olemme yleensä kaksi kertaa viikossa liikkeellä ja yhdessä päivässä käymme korkeintaan kolmessa kohteessa. Koirien on saatava levätä välillä. Jos vauriot ovat laajoja, 150-neliöinen talo alkaa olla jo sillä rajalla, voiko sen tutkia yhdellä koiralla. Sellaisen tutkiminen vastaa koiralle rasittavuudeltaan neljän viiden tunnin metsälllä oloa”, Jouni kertoo.

Kohdetta on hallittava

Toisinaan tulee kutsuja myös sellaisiin kohteisiin, johon koirien kanssa ei mennä. Kerrostaloasukkaiden on turha pyytää homekoiraa talon yleisiin tiloihin, eikä työpaikoille tai päiväkoteihin mennä yksityishenkilöiden pyynnöstä. Rajana on hallintaoikeus. Toinen raja muodostuu rakennuksista itsestään - ulkoseinillä vaaralliset homeet ovat kastepisteen kohdalla, joten pelkästä kylmästä tilasta koira ei pysty näyttämään homeita.

Jounille ja Tainalle itselleenkin on kehittynyt melko lailla arviointikykyä homevaurioiden suhteen.

”Emme koskaan pyydä kertomaan missä on ollut ongelmia, vaan pyrimme aloittamaan tutkimisen puhtaalta pöydältä. Saattaa olla että itse olemme altistuneet sen verran homeille, että huomaamme tiettyjä paikkoja mistä usein homeita löytyy. Emme kiinnitä omiin havaintoihin mitään huomiota, sitten kun huomataan koira pysähtyvän johonkin, saatamme pyytää tarkempaa näyttämistä”, Taina kertoo.

Näyttö kelpaa oikeudessa

Niissä riitatapauksissa joissa Jouni ja Taina ovat olleet oikeudessa todistajina, koiran näyttöä ei ole mitätöity tai ohitettu, vaan se on riittänyt näyttämään homevaurion laajuuden ja lisäksi on otettu materiaalinäytteitä homesukujen selvittämiseksi.

Koirat tunnistavat 17 eri homesukua ja sädesienen. Ne näyttävät vain vaarallisessa muodossa olevat homeet.

”Kun koira näyttää vaurion, ei tarvitse enää etsiä ongelmien syytä muualta vaan voidaan mennä korjauksissa heti oikeaan kohtaan”, Taina sanoo ja kertoo esimerkin pohjoissuomalaisesta kohteesta, jossa oli tehty mittavat korjaukset, mm. piikattu vanha lattialaatta pois, vaihdettu maa-aineksia sen alta ja valettu uusi laatta. Korjausten jälkeen oli edelleen ongelmia, jotka ihmisenkin hajuaisti huomasi ja ne sijoitettiin myös ns. maljatutkimuksissa olohuoneeseen. Koira kuitenkin paikallisti homevaurion toiseen päähän taloa, takkahuoneen kynnyksen alle.

Itse homeen koira oppii nopeasti, mutta se mikä vie koulutuksessa aikaa, on koiran totuttaminen eri tiloihin ilman että se reagoi ulkopuolisiin ärsykkeisiin. Jääkaapissa oleva homejuusto tai aurajuustopizza ei siis hetkauta homekoiria mihinkään. Tämän totuttamisen ne oppivat olemalla keikoilla kakkoskoirina. Tällä hetkellä Lamminmäkien yhdeksästä koirasta viisi on aktiividuunareita. Jokainen on omanlaisensa: näytöt ovat haukkumista, vinkumista, raapimista, mitä kullakin.

Näytteet tutkimukseen

Parin päivän päästä menemme isännän ja homevaurioihin ja materiaalinäytteiden ottoon perehtyneen tutun rakennusmestarin kanssa katsomaan tilannetta. Vintin seinässä on miesluukku, josta pääsee pulpettikaton alemman lappeen alle.

9Ensisilmäyksellä ei näy mitään erityistä. ”Hyvin täällä ilma kiertää”, asiantuntijamme tuumii. Koetamme taskulampun valossa tutkia kohtia, jotka koira merkkasi. Näytteenottaja nyppii villoista palasia ja tutkii niitä mietteliäänä. Villassa näkyy siellä täällä mustia pisteitä, niin harvakseltaan että ei oikein voi olla varma onko niitä ollenkaan. ”Onkohan pelkkää pölyä?” Sitten huomio kiintyy alemmalta lappeelta tulevaan aluskatteeseen, joka on taitettu pystyseinälle. Se ja lämmöneristeenä oleva kivivilla ovat täysin kiinni toisissaan. Eikö siinä pitäisi olla tuuletusrako? Kyllä pitäisi, toteamme. Tunnustellaan villan pintaa: ”Tuntuu aika nihkeältä.” Siitä yksi näyte.

Kauempaa löytyy seinäkoolausten tueksi naulattu kakkosnelonen, joka näyttää mustuneelta. Materiaalinäytteet otetaan kolmesta kohtaa. Muutaman viikon kuluttua työterveyslaitoksen laboratorio lähettää vastaukset homeviljelystä. Yksi näytteistä on puhdas, kahdesta löytyy Cladosporium- ja Aspergillus penicillioides -homeita, enimmillään 1 860 000 cfu/g (cfu = colony forming unit, pesäkkeen muodostava yksikkö).

Koiraihmisiä

Jouni ja Taina Lamminmäki ovat vannoutuneita koiraihmisiä: Jouni on metsästyskoiratuomari ja vuosittain kaikki lomarahat ja paljon muutakin on palanut tien päällä ja koirakokeissa.

”Yksi koiristamme on spanieleitten metsästyskokeitten Suomen mestari, Leksa puolestaan on käyttö-, muoto- ja jälkivalio. Kilpailemme edelleen aktiivisesti, ja kun metsästyskausi alkaa elokuun 20. päivänä, niin lokakuun loppuun asti joka viikonloppu on kokeet jossakin”, Jouni ja Taina kertovat.

Vähitellen heille syntyi ajatus, että jospa koirien kanssa voisi myös päästä työskentelemään. Nyt jo eläkkeellä oleva Lempäälän terveystarkastaja Matti Hiissa oli myös kiinnostunut asiasta ja hänen avullaan Lamminmäet pääsivät aloittamaan koirien koulutuksen. Kolme ja puoli vuotta kului siihen, että koirat oppivat etsimään hometta mistä materiaalista tahansa ja olemaan reagoimatta etsintäympäristöön. ”Yleinen käsitys on, että kivimateriaalit eivät homehdu, mutta valitettavasti se ei pidä paikkaansa”, Jouni sanoo.

Homekoira team aloitti toimintansa tammikuun lopulla 2002. ”Ensimmäiset keikat olivat erään kunnan koululla ja sitä varten tarvittiin myös y-tunnus, joten laitoimme yrityksen saman tien pystyyn.”

Nyt molemmat tekevät pelkästään koiratyötä. Työalueena on koko Suomi: Utsjoki on ollut pohjoisin paikka, Porvoossa taas on menty mooottoriveneellä saaristoon, samaten Hangossa. Viime vuonna tuli auton mittariin vähän yli toista sataa tuhatta kilometriä. Lamminmäet tekevät töitä parina: toinen työskentelee koiran kanssa ja toinen keskustelee asiakkaiden kanssa.

”Ennen meillä oli enintään kaksi asiakasta päivässä, nyt kolme. Enempää ei voi ottaa, siinä tulee koirien resurssit vastaan. Meillä on viisi homekoiraa (kaikkiaan koiria on yhdeksän), kaikki englanninspringerspanieleita. Alkuun käytimme joka asiakkaan luona kahta koiraa, sillä tavalla haluttiin varmistaa että tulos on varma. Nykyisin teemme niin ainoastaan silloin kun olemme itse epävarmoja tai jos tiedetään että kohde on menossa oikeuteen. Nuorempien koirien näyttöjä saatetaan vielä tarkentaa, mutta esim. Leksan jäljiltä on otettu satoja materiaalinäytteitä eikä yhtään pummia ole ollut”, Taina sanoo.

Leksan emo kiersi vielä yhdeksänvuotiaana, mutta sitten se alkoi väsyä matkustamiseen ja on nyt eläkkeellä.

Pin It on Pinterest

Jaa tämä