TM Rakennusmaailma -lehdessä 3/06 julkaistu artikkeli
Haista home, Leksa
Homekoira Leksan kuono on miljoona kertaa tarkempi kuin ihmisnenä
Juho Huttula
Espoolainen pientalo näyttää ulospäin hyväkuntoiselta. Kunnon räystäät, kunnon sokkeli ja sijainti ympäristöään hieman korkeammalla. Kivitalo on rakennettu allergiaperheelle: lämmöneristeenä polystyreeni, kivilattia, lämmönjakotapana vesikiertoinen lattialämmitys, koneellinen ilmanvaihto lämmöntalteenottoineen, keskuspölynimuri, sisustuksessa puuta ja nahkaa, vain vähän tekstiilejä. Tasoitteet ja maalit M1-luokkaa.
Silti jotakin on jo pitkään tuntunut olevan vialla. Perhe on asunut talossaan kohta kahdeksan vuotta, ja sinä aikana sekä äidissä että tyttäressä on puhjennut astma. Pitkittyneet flunssat on pantu allergian piikkiin, samaten myös pojan usein toistuneet köhät. Isäntäkin on huomannut, että aamuisin on joutunut rykimään yhä enemmän, ja toisinaan lenkille lähtiessä keuhkoissa on tuntunut jonkinlaista epämääräistä poltetta. Hän kertoo epäilyksien heränneen ensi kertaa, kun siivouspalvelusta tilattu siivoaja kertoi saaneensa ”valtavan allergiakohtauksen” siivousta seuranneena päivänä.
Kysyttiin kaupungin terveystarkastuksesta. Yhteydenotto hävisi jonnekin kaupungin byrokratiaan, mutta vuoden kuluttua saatiin terveystarkastaja käymään. Hänen arvelunsa oli oman aistihavaintonsa perusteella, että jotakin ongelmaa on, mutta tuskin homeesta olisi kysymys. Päätettiin tutkituttaa pölynäytteet ensin, ja tuloksesta riippuen seuraavaksi mitata haihtuvat orgaaniset yhdisteet. Josko siis esimerkiksi tasoitteista haihtuisi ammoniakkia tai muita yhdisteitä, jotka olisivat oireiden syynä. Pölynäytteistä ei löytynyt mitään.
”Minusta tuntui mahdottomalta, että VOC-mittauksilla voisi löytyä oireidemme syy, kun koko talossa ei ole sellaisia materiaaleja, jotka voisivat olla päästölähteitä. Mittaukset olisivat lisäksi kestäneet monta kuukautta. Olin lukenut netin keskustelupalstoilta hyviä kokemuksia homekoirista, ja ajattelin että saataisiinpa varmuudella ainakin homeet suljetuksi pois. Sen vuoksi otin yhteyttä Homekoira Teamiin”, isäntä kertoo.
Leksa löytää hometta
Jouni ja Taina Lamminmäki tulevat sisään katsomaan että talossa on tuuletettu etukäteen annettujen ohjeiden mukaan - iv-kone pois päältä ja vähintään 15 minuuttia läpivetotuuletusta niin että koko talon ilma vaihtuu. Heidän kokenein koiransa Leksa tuodaan sisään. Ensin sen annetaan käydä tervehtimässä talon isäntää ja isäntää. Sitten Taina päästää sen tekemään vapaan kierroksen. Leksa siis ”katsoo paikat” ja nuuskii talon omien koirien jäljet ennen kuin ryhdytään varsinaisiin töihin.
Etsiminen alkaa. Leksa istutetaan eteiseen, Taina nostaa sormen pystyyn ja pyytää koiraa keskittymään. Sitten hän kuiskaa hiljaa ”Onko paha täällä?” ja koira lähtee liikenteeseen. Se kiertää olohuoneen, työhuoneen, keittiön, makuuhuoneet, eteisen, kodinhoitohuoneen ja pesutilat. Eikä aikomustakaan jäädä nuuskimaan pidemmäksi aikaa; esimerkiksi perheen tyttären huoneessa Leksa käy vain kääntymässä ja palaa sieltä saman tien ikään kuin sanoen ”täällä ei ole sitten yhtään mitään”. Siis ei mitään.
Jyrkkä kanaporras johtaa käyttöullakolle, joka on lämmintä tilaa. Sinnekin mennään. Leksan on vähän vaikea kiivetä, kun portaan tausta on avoin - jos se olisi kiinni, koira menisi ullakolle vilauksessa, sanoo Jouni - mutta Tainan avustuksella nousu onnistuu. Eipä aikaakaan, kun ullakolta alkaa kuulua ininää. ”Nyt taisi jotakin löytyä”, Jouni arvelee. Taina tulee kuitenkin sanomaan, että Leksa kaipaa Jounia paikalle. Kipuamme talon omistajan kanssa ullakolle, ja sitten Leksa alkaa merkata. Merkkaus tapahtuu reilulla haukkumisella kuono pystyssä.
Jouni pyytää koiraa näyttämään tarkemmin, ja se kulkee merkaten vintin ikkunaseinän viertä kolmen - neljän metrin matkalta. ”Ylämerkkaus”, Jouni ja Taina toteavat. Se tarkoittaa, että jostakin seinärakenteesta, mahdollisesti yläpohjastakin voi löytyä homevaurio. Kipsilevyseinässä ei näy mitään erityistä, eikä ihmisnenä tunnista hajuja. Nurkasta ja ullakkoa jakavan hyllykön kohdalta Leksa merkkaa myös seinän alaosan. Yksi vintin pienistä ikkunoista hikoilee väliin - olisiko kondensiovettä valunut rakenteisiin? Vai vuotaako katto?
Pummeja ei ole tullut
”Koira ei pysty kertomaan, kuinka laajasta vauriosta on kysymys. Mutta kun koirien merkkauksesta on otettu materiaalinäytteitä, on aina löytynyt hometta. Olemme tehneet neljän vuoden aikana varmaankin 700 keikkaa viiden neliön pesuhuoneesta 3500 neliön liikelaitokseen. Määrä on suunnilleen tuplaantunut joka vuosi”, Jouni sanoo. Mukaan mahtuu kyllä niitäkin kohteita, jotka ovat puhtaita - epäilyksistä huolimatta.
Kysyntä kasvaa sitä mukaa kuin tieto palvelusta leviää. Tiimin kalenterista löytyy aika huomattavasti nopeammin kuin mitä olisi tilaa, jos perheestä esimerkiksi lapsi on jouduttu viemään sairaalaan hengitysvaikeuksien takia.
Homekoira team kutsutaan yleisimmin apuun, kun talossa on havaittu hajuhaitta tai terveysongelma. Tyypillisesti on asuttu pari kuukautta uudessa asunnossa ja sitten joku alkaa oireilla, tulee esimerkiksi hengitysvaikeuksia.
”Olemme yleensä kaksi kertaa viikossa liikkeellä ja yhdessä päivässä käymme korkeintaan kolmessa kohteessa. Koirien on saatava levätä välillä. Jos vauriot ovat laajoja, 150-neliöinen talo alkaa olla jo sillä rajalla, voiko sen tutkia yhdellä koiralla. Sellaisen tutkiminen vastaa koiralle rasittavuudeltaan neljän viiden tunnin metsälllä oloa”, Jouni kertoo.
Kohdetta on hallittava
Toisinaan tulee kutsuja myös sellaisiin kohteisiin, johon koirien kanssa ei mennä. Kerrostaloasukkaiden on turha pyytää homekoiraa talon yleisiin tiloihin, eikä työpaikoille tai päiväkoteihin mennä yksityishenkilöiden pyynnöstä. Rajana on hallintaoikeus. Toinen raja muodostuu rakennuksista itsestään - ulkoseinillä vaaralliset homeet ovat kastepisteen kohdalla, joten pelkästä kylmästä tilasta koira ei pysty näyttämään homeita.
Jounille ja Tainalle itselleenkin on kehittynyt melko lailla arviointikykyä homevaurioiden suhteen.
”Emme koskaan pyydä kertomaan missä on ollut ongelmia, vaan pyrimme aloittamaan tutkimisen puhtaalta pöydältä. Saattaa olla että itse olemme altistuneet sen verran homeille, että huomaamme tiettyjä paikkoja mistä usein homeita löytyy. Emme kiinnitä omiin havaintoihin mitään huomiota, sitten kun huomataan koira pysähtyvän johonkin, saatamme pyytää tarkempaa näyttämistä”, Taina kertoo.
Näyttö kelpaa oikeudessa
Niissä riitatapauksissa joissa Jouni ja Taina ovat olleet oikeudessa todistajina, koiran näyttöä ei ole mitätöity tai ohitettu, vaan se on riittänyt näyttämään homevaurion laajuuden ja lisäksi on otettu materiaalinäytteitä homesukujen selvittämiseksi.
Koirat tunnistavat 17 eri homesukua ja sädesienen. Ne näyttävät vain vaarallisessa muodossa olevat homeet.
”Kun koira näyttää vaurion, ei tarvitse enää etsiä ongelmien syytä muualta vaan voidaan mennä korjauksissa heti oikeaan kohtaan”, Taina sanoo ja kertoo esimerkin pohjoissuomalaisesta kohteesta, jossa oli tehty mittavat korjaukset, mm. piikattu vanha lattialaatta pois, vaihdettu maa-aineksia sen alta ja valettu uusi laatta. Korjausten jälkeen oli edelleen ongelmia, jotka ihmisenkin hajuaisti huomasi ja ne sijoitettiin myös ns. maljatutkimuksissa olohuoneeseen. Koira kuitenkin paikallisti homevaurion toiseen päähän taloa, takkahuoneen kynnyksen alle.
Itse homeen koira oppii nopeasti, mutta se mikä vie koulutuksessa aikaa, on koiran totuttaminen eri tiloihin ilman että se reagoi ulkopuolisiin ärsykkeisiin. Jääkaapissa oleva homejuusto tai aurajuustopizza ei siis hetkauta homekoiria mihinkään. Tämän totuttamisen ne oppivat olemalla keikoilla kakkoskoirina. Tällä hetkellä Lamminmäkien yhdeksästä koirasta viisi on aktiividuunareita. Jokainen on omanlaisensa: näytöt ovat haukkumista, vinkumista, raapimista, mitä kullakin.
Näytteet tutkimukseen
Parin päivän päästä menemme isännän ja homevaurioihin ja materiaalinäytteiden ottoon perehtyneen tutun rakennusmestarin kanssa katsomaan tilannetta. Vintin seinässä on miesluukku, josta pääsee pulpettikaton alemman lappeen alle.
9Ensisilmäyksellä ei näy mitään erityistä. ”Hyvin täällä ilma kiertää”, asiantuntijamme tuumii. Koetamme taskulampun valossa tutkia kohtia, jotka koira merkkasi. Näytteenottaja nyppii villoista palasia ja tutkii niitä mietteliäänä. Villassa näkyy siellä täällä mustia pisteitä, niin harvakseltaan että ei oikein voi olla varma onko niitä ollenkaan. ”Onkohan pelkkää pölyä?” Sitten huomio kiintyy alemmalta lappeelta tulevaan aluskatteeseen, joka on taitettu pystyseinälle. Se ja lämmöneristeenä oleva kivivilla ovat täysin kiinni toisissaan. Eikö siinä pitäisi olla tuuletusrako? Kyllä pitäisi, toteamme. Tunnustellaan villan pintaa: ”Tuntuu aika nihkeältä.” Siitä yksi näyte.
Kauempaa löytyy seinäkoolausten tueksi naulattu kakkosnelonen, joka näyttää mustuneelta. Materiaalinäytteet otetaan kolmesta kohtaa. Muutaman viikon kuluttua työterveyslaitoksen laboratorio lähettää vastaukset homeviljelystä. Yksi näytteistä on puhdas, kahdesta löytyy Cladosporium- ja Aspergillus penicillioides -homeita, enimmillään 1 860 000 cfu/g (cfu = colony forming unit, pesäkkeen muodostava yksikkö).
Koiraihmisiä
Jouni ja Taina Lamminmäki ovat vannoutuneita koiraihmisiä: Jouni on metsästyskoiratuomari ja vuosittain kaikki lomarahat ja paljon muutakin on palanut tien päällä ja koirakokeissa.
”Yksi koiristamme on spanieleitten metsästyskokeitten Suomen mestari, Leksa puolestaan on käyttö-, muoto- ja jälkivalio. Kilpailemme edelleen aktiivisesti, ja kun metsästyskausi alkaa elokuun 20. päivänä, niin lokakuun loppuun asti joka viikonloppu on kokeet jossakin”, Jouni ja Taina kertovat.
Vähitellen heille syntyi ajatus, että jospa koirien kanssa voisi myös päästä työskentelemään. Nyt jo eläkkeellä oleva Lempäälän terveystarkastaja Matti Hiissa oli myös kiinnostunut asiasta ja hänen avullaan Lamminmäet pääsivät aloittamaan koirien koulutuksen. Kolme ja puoli vuotta kului siihen, että koirat oppivat etsimään hometta mistä materiaalista tahansa ja olemaan reagoimatta etsintäympäristöön. ”Yleinen käsitys on, että kivimateriaalit eivät homehdu, mutta valitettavasti se ei pidä paikkaansa”, Jouni sanoo.
Homekoira team aloitti toimintansa tammikuun lopulla 2002. ”Ensimmäiset keikat olivat erään kunnan koululla ja sitä varten tarvittiin myös y-tunnus, joten laitoimme yrityksen saman tien pystyyn.”
Nyt molemmat tekevät pelkästään koiratyötä. Työalueena on koko Suomi: Utsjoki on ollut pohjoisin paikka, Porvoossa taas on menty mooottoriveneellä saaristoon, samaten Hangossa. Viime vuonna tuli auton mittariin vähän yli toista sataa tuhatta kilometriä. Lamminmäet tekevät töitä parina: toinen työskentelee koiran kanssa ja toinen keskustelee asiakkaiden kanssa.
”Ennen meillä oli enintään kaksi asiakasta päivässä, nyt kolme. Enempää ei voi ottaa, siinä tulee koirien resurssit vastaan. Meillä on viisi homekoiraa (kaikkiaan koiria on yhdeksän), kaikki englanninspringerspanieleita. Alkuun käytimme joka asiakkaan luona kahta koiraa, sillä tavalla haluttiin varmistaa että tulos on varma. Nykyisin teemme niin ainoastaan silloin kun olemme itse epävarmoja tai jos tiedetään että kohde on menossa oikeuteen. Nuorempien koirien näyttöjä saatetaan vielä tarkentaa, mutta esim. Leksan jäljiltä on otettu satoja materiaalinäytteitä eikä yhtään pummia ole ollut”, Taina sanoo.
Leksan emo kiersi vielä yhdeksänvuotiaana, mutta sitten se alkoi väsyä matkustamiseen ja on nyt eläkkeellä.
|
