Koiran tarkka kuono haistaa pintaa syvemmältä

Leksa etsii homeita leikin varjolla

Paula Hätönen

Ruskean ja valkoisen kirjava Leksa juoksentelee ympäriinsä huoneistossa luppakorvat lepattaen ja kuono innokkaasti koholla. Se nuuhkii lattiaa, tutkii nurkkia, välillä se nostaa taas kirsun ylöspäin kuin tutkien hajusuuntia. Se käy keittiössä, wc-tiloissa, saunassa ja pesuhuoneessa.

Vaikka normaalissa asuinhuoneistossa on tuhansia erilaisia hajuja, sen herkkä kuono etsii niiden joukosta aivan tiettyä hajua. Leksa on koulutettu etsimään homeita.

Raapiminen ja innostunut haukku ilmaisevat emännälle, että täällä sitä nyt on.

- Se on Leksalle leikkiä ja nyt se kertoo, että on löytänyt aarteensa, Taina Lamminmäki tulkkaa koiran käytöstä.

Viisivuotias englanninspringerspanieli Leksa työskentelee Taina ja Jouni Lamminmäen Homekoira Team Oy:ssä.

Leksan lisäksi samanrotuiset Vani ja Tipi muodostavat tällä hetkellä yrityksen etsintäpartion ykkösketjun. Kotona Vesilahdella on vielä yksi lisää, Dee, joka on nyt vapaavuorossa. Lamminmäkien ensimmäinen homekoira, kymmenvuotias Kata, viettää jo ansaittuja eläkepäiviä mutta sekin heittää vielä keikan silloin tällöin vanhojen vaistojen verestämiseksi.

- Englanninspringerspanieli on oikein sopiva tähän työhön, sillä se on hyvä metsästyskoira ja sitkeä jäljittäjä, Jouni Lamminmäki kehuu.

Se tietää jo eka nuuhkaisusta

Hometutkimus alkaa kuin mikä tahansa työbriifaus. Leksa istuu tai seisoo emäntänsä edessä ja odottaa komentoa.

Hae paha, missä paha, etsi!, kuuluu käsky ja koira pyrähtää liikkeelle.

Päällepäin rakennuksen pinnat voivat olla aivan siistejä ja puhtoisia, silti homepesäke voi lymyillä piilossa sen rakenteissa, putkistoissa tai maalin, tapetin tai kaakelien takana.

- Homekoira haistaa homeen huoneilmasta. Se tietää jo heti ensimmäisen ilmavainuisen kierroksen jälkeen, onko tilassa jossain hometta vai ei, Taina selittää.

- Me käytämme yksityistiloissa aina kahta koiraa. Ensimmäinen koira etsii ja jos se tekee löydöksen, toinen varmistaa eli tekee saman työn uudelleen. Koira ilmaisee löydöksensä omalla tavallaan. Jokaisella niistä on yksilöllinen tapansa näyttää, että täällä se aarre nyt on. Olemme oppineet lukemaan koiriemme käyttäytymistä etsittävässä kohteessa, hän jatkaa.

Leksa esimerkiksi haukkuu, raapii kohdetta ja kääntyy emäntäänsä päin. Se haukkuu ja hyppää kohti ikään kuin sanoen, että etkös nyt jo huomaa, tuolla se on.

Takana on vuosien määrätietoinen koulutus

Homeen nuuskimisessa kyse on pohjimmiltaan koiran tarkan vainun hyväksikäyttämisestä. Koiran hajuaisti on noin 800 000 kertaa tarkempi kuin ihmisen. Koiria koulutetaan leikin varjolla. Etsiminen on niille hauskaa leikkiä ja löydös on sen lelu. Koira suorastaan riemastuu, kun se löytää etsimänsä. Palkinnoksi se saa namupalan ja kiitokset

Taina ja Jouni Lamminmäki perustivat yrityksensä vuonna 2002, mutta jo sitä ennen heidän ensimmäisen koiransa Katan kanssa oli käyty läpi 3,5-vuotinen koulutus. Yritys on heidän tietämänsä mukaan ainoa Suomessa.

Metsästystä harrastava sekä metsästyskoiratuomarina toimiva Jouni kertoi heidän lähteneen liikkeelle aluksi vain harrastusmielessä.

- Ajattelin, että hyvää metsästys- ja jäljityskoiraa voisi ehkä käyttää johonkin muuhunkin tarkoitukseen. Ja että voisivathan koirat vaikka itsekin tienata jonkun leipäpalasen, kertoo hän.

Aluksi opeteltiin tunnistamaan lahottajasieniä, sitten mukaan kokeiluun tuli oman Lempäälän kunnan terveystarkastaja.

- Hän innostui asiasta ja toimitti meille erilaisista kohteista löydettyjä homenäytteitä koulutustarkoitukseen. Nyt käytämme koulutuksessa pariakymmentä erilaista homelajia ja sädesieniä. Kävimme myös ensin kunnassa näyttämässä taitojamme. Käytiin läpi paikkoja, joissa oli jo todettu hometta ja otettu näytteet. Testasimme niissä koiran taitoja. Kun löydökset täsmäsivät jo todettujen kanssa, uskalsimme lähteä liikkeelle ammattimaisesti, Jouni kertoo yrityksen alkuvaiheista.

- Koulutuksessa vaikeus on opettaa ja totuttaa koira erilaisiin ympäristöihin ja hakemaan niissä tiettyä hajua. Tila saattaa olla bensiinille haiseva autotalli, navetta tai joku muu paikka, jossa saattaa olla koiraa kiinnostavia tai sekoittavia hajuja. Koiran pitää oppia haistamaan myös erilaisista materiaaleista, koska home saattaa kasvaa missä tahansa, Lamminmäki selostaa.

Hän sanoo saaneensa lisäuskoa koiran kykyihin tämänkaltaiseen työhön eräältä malminetsijältä, joka oli kouluttanut koiria etsimään malmeja.

- Jos koira haistaa malmin jopa viidentoista metrin syvyydestä, niin mihin muuhun se kykeneekään, Jouni aprikoi.

Homekoiraksi ei synnytä, siihen tarvitaan ihmistä avuksi. Koira haistaa tiettyjä kohteita pitkällisen ja johdonmukaisen koulutuksen seurauksena. Sillä on luontaiset edellytykset haistaa, mutta sen kohdentamiseen tarvitaan määrätietoista ja koiran luonteen ymmärtävää kouluttajaa.

Lamminmäillä on kaikkiaan kuusi koiraa, joista homekoirina työskentelee neljä, vanhin kymmenvuotias Kata on "eläkkeellä" ja kuudes on suomenajokoira. Se haistelee vain jäniksen jälkiä isännän kanssa metsässä.

Tien päällä viikoittain

Homekoiratiimin työkenttä on koko Suomi. Pitkät välimatkat sanelevat työrytmin.

- Keräämme yleensä joltakin seudulta useamman keikan. Sitten tiimi lähtee liikkeelle. Tien päällä ollaan lähes viikoittain. Etsiminen on koiralle kuitenkin fyysisesti niin rasittavaa, ettei sitä voi käyttää kuin noin kolmessa kohteessa päivässä. Koiran pitää antaa levätä välillä, Taina selostaa työmuotoja.

- Yleensä meidät kutsutaan paikalle siinä vaiheessa, kun kiinteistössä on jo ilmennyt jotain ongelmia kuten asukkailla on ollut yskää, nuhaa, silmien ärsytysoireita tai hengenahdistusta. Monessa tapauksessa esimerkiksi kiinteistökaupoissa olisi parempi, jos kohde tutkittaisiin jo ennen kuin kaupat on lyöty lukkoon, Jouni huomauttaa.

Koirien löydöstulokset ovat yleensä olleet sataprosenttisia.

Jos koira löytää hometta, samasta paikasta löytyy usein myös useampaa eri lajia. Ja hometta voi löytyä mitä ihmeellisimmistä paikoista ja materiaaleista.

Tiimi tutkii yksityisiä koteja, toimistoja, kouluja ja muita julkisia tiloja. Jos tilassa epäillään olevan hometta, mutta sitä ei ole pystytty paikallistamaan, koiratutkimus osoittaa, mistä kohdasta hometta kannattaa ryhtyä etsimään. Sillä voidaan säästää paljon aikaa, vaivaa ja ennen kaikkea rahaa, kun rakenteita ei tarvitse repiä summamutikassa homepesäkettä etsittäessä.

- Kun jokin löydös on tehty, meidän tehtävämme päättyy. Sen jälkeen homma jää muiden ammatti-ihmisten haltuun. Asianomaisen kannattaa sen jälkeen ottaa yhteys kunnan terveystarkastajaan ja/tai home- ja kosteusvahinkoalan ammattilaisiin. He tietävät, miten siitä kannattaa jatkaa. Me emme suosittele ketään yksityistä toimijaa. Me näytämme vain taidoillamme kohteen, Jouni vakuuttaa.

- Firma on toiminut nyt kolme vuotta ja yhtään negatiivista palauteta emme ole saaneet. Pyydämme yleensä toimittamaan meillekin tiedot myöhemmistä laboratoriotutkimuksista. Yksityiset ihmiset lähettävät mielellään tulokset jatkotutkimuksista. Olemme saaneet hyvää palautetta, sillä jokaisesta raapaisusta on löytynyt tuotos, Taina Lamminmäki toteaa tyytyväisenä koiriensa taitoihin.

Kuvat TS/Jari Laurikko

 Copyright 2002-2006 Homekoira Team Oy